Lettorikko Lyrics

Valvo vankka hirsipuuna,
teen sinusta hellän keinun.
Seiso hirsi kattopuuna,
keinuta uneen minua.

Oli kerran heinäaika,
aamuna elon hyvänä.
Vaan ei poikia näkynyt,
ei enää elon ajassa.

Huudot huojui latvuksissa,
riippui pilvistä pisarat.
Iski ilma tuulispäänä,
istui heinien nenälle;
nosti orret, olkivarret,
kuolleet ilmassa ajeli.
Pyöri hetken heinämaita,
katosi ikuisuudeksi.

Sinä riiput keinussasi,
minä keinua kiristän.

Minä riipun keinussani,
sillä tuuleksi tulisin.

Kun on kerran heinäaika,
täällä pelto kuin perattu.
Silti vain on heinäaika,
tuulta astuvat kaviot.
Minä heinästä hevosen,
tuulispäästä villivarsan,
sen on kuolleeksi nimetty,
minä sen keralla keinun.

Ei niityllä heinät heilu,
vaiti valvoo Lettorikko.