Nälkäkevät Lyrics

Kärsimys kedolla kulki
taskussa tuhat surua.
Tuo istui päivät pakkasiksi
kevään kunnaiden kukille.
Nyt viimeisenä keväänä
soi kohtalot korkealle,
ja kaukana kipujen mailta
kärsii kuoleva kuningas.

Valvoo tauti vaativana
kehtoa keväisen linnun.
Vettyy maa veden vajassa,
vaan eivät siivet kauas kanna.
Minä synnistä palelen,
ei väsy ihoni poltto.
Istu pirtin penkin päähän
ja sulje minut syliisi.

Vie minut keväinen tuuli,
kun kiiltävät jäät merellä.

Vie minut, keväinen lehti,
vie nälästä sairas mieli.
Vie ruumis, elosta kerran
kipuun sammunut. Vie kaikki!

Vie surut, keväinen hanki,
vie taudista palava ruumis.
Vie minut nälän talosta,
ajan aitan hartioilta.