Vigilia - IV Lyrics

keskiyön auringon leimun alla
itä ja länsi, vasen ja oikea
lyövät kättä
ja näiden peijaisten herra näyttäytyy
samalla eleellä siunaten ja myrkkyä sylkien
kuin mikäkin aabrasaksi
nahkansa luovana lapakyynä
kasvojaan ja muotoaan vaihtaen:
hetkessä lempeä pantokraattori
seuraavassa ankara lohikäärmekristus
kolmannessa heimoni muistin perukoilta pintautuva
norjan petollisen rakkikoiran mestaama jomali
irtileikattua päätään roikottaen
kuin kaatunut jumalan kasakka
ja lopulta vain saarninen korento
ikipuinen pirunpuntari