Sieltä mistä valokaan ei milloinkaan karkaa Lyrics

Jää tyhjyyttä jälkeen missä gravitaation kentät vaikuttaa, nuo aikaa vääristävät.

Repeytyy materia, atomeiksi taas hajoaa, syvyyksiin, kuiluun mustaan vajoaa.

Kuolleen tähden jälkeläinen, paradoksi aika-avaruuden, supernovasta syntynyt, kaiken ympäriltään syövä, tähtien musta surma.

Valkeus katoaa, muuntuu mustuudeksi joksi, aikoinaan,kahliutui, isäntäsäkin.

Sieltä mistä valokaan ei milloinkaan karkaa, sieltä minne aika katoaa. Kuolon portti kosminen, takaa loistaa kaukaisten tähtien, mustaan mereen avaruuden hukkuen.


Repeytyy materia, atomeiksi taas hajoaa, syvyyksiin, kuiluun mustaan vajoaa.

Sieltä mistä valokaan ei milloinkaan karkaa, sieltä minne aika katoaa. Kuolon portti kosminen, takaa loistaa kaukaisten tähtien, mustaan mereen avaruuden hukkuen.


Kaikuu henkäykset nuo viimeiset, hävityksen, läpi kaikkeuden. Minne häviää valon kajokin, siellä kuolema on suurin.

Leposijaksi tähtien, päätyvä hauta kosminen. Viimeinen taival materian, tie atomitason kuoleman.