Tieni kohti lopullista tuhoa Lyrics

Minne olenkaan matkalla, kohti kirkkaimpia tähtiä ja valoja?

Vai saleihin pimeyden kahliudun? riudun ja kuihdun. Unhohdun, missä tieni ulos? Tuskan täyttämästä labyrintistä.

Sidottu kahlein raskain, aikaan väärään, sidotut silmät, menetetty järki..

Näen kaiken ilman aisteja, ilman järkeä kaiken tunnen. Tieni edessäni siintää, pelkoani kiellä en, kun käyn kohti viimeistä matkaa.


Olen eriytynyt osaksi erkanevaa materiaa, kehältään pois pyrkivää, elotonta massaa. Matkalla kohti kylmää, autioituvaa loppua, valon sammuttavaa, kosmista talvea.

Viimein äänet häviää, hiljaisuus saa vallan.

Olen depressioon vaipuva, ääni täältä katoava, laidalla kiertoradan, seilaan yksinäisyydessä. Kunnes viimein, tuo aika minutkin tavoittaa, se ensin atomini hidastaa, ennen lopullista tuhoa.

Olen eriytynyt osaksi erkanevaa materiaa, kehältään pois pyrkivää, elotonta massaa. Matkalla kohti kylmää, autioituvaa loppua, valon sammuttavaa, kosmista talvea.


Olen depressioon vaipuva, ääni täältä katoava, laidalla kiertoradan seilaan yksinäin. Kunnes viimein, tuo aika minutkin tavoittaa, se ensin atomini hidastaa, ennen lopullista tuhoa.