Armon varjot Lyrics

Ei viattomuuden siivellä
voi heikko jatkaa elämää.
Saapuu pimeys viimeinen,
tuomio ajan lopullinen.

Niin sortuu maailma armollinen,
harha pehmeän autuuden.
Tauti raiskaa unelmaa,
jää vain muistot elämään.

Pyyhkii yli maailman siunaus
kuin vitsaus edellään,
kylväen pelkoa sydämiin
uhrilahjojen.

Kun lakoaa tuo massa,
hetkensä kukoistanut.
Ennen niin kirkas ja ylpeä,
lopun hetkellä roihuava.

Minkä armo meille rakensi
sen kuolema kerran korjaa.
Vain henget harvat selviää
maailmaan synkkään häviävään.

Ei ollut ikuinen maailma heikon ihmisen.
Nyt selvästi näen sen
airuen tuhkan raunioiden.