Luomiskertomus Lyrics

Kauas on virranneet veret veljien,
isiemme esiaikaisten.
Perintömme unohtaen, maat raiskaamme,
sielun myrkkyä nielemme.

Nähdäksemme vain itsemme heijastuksena menneen,
unohdimme keitä todella olemme.

Äidin maidosta pelko,
isät unohtaneet
niin äiti maa itkee.
Kohdusta vaienneen,
oi kuinka maamme itkee.

Kauas on virranneet veret veljien,
isiemme esiaikaisten.
Perintömme unohtaen
tämän maamme raiskaamme
unohtaen, mistä todella tulemme.

Pelkoa maidosta äidin, inhoa elosta isän.
Näin esi-isämme unohdimme.

Itseni unohdan
silti jumalan itseeni luoden.
Yhä uudestaan ja uudestaan
kunnes tuhoan, tuhoan.

Oi äiti maa,
hajota minut uudestaan.
Vain paloista kokoa minut
ja tee minusta parempaa.