II Raina: Virvatuli (Metsänpeittoon) Lyrics

Mikä on tuo joka kajastaa,
vaappuu valkeana, lepattaa,
vierassa veräjän virnuilee,
kainosti kutsuu luokseen?

Sanaton, niin äänetön, kuin hahmoton.

Minua kurjaa kuolevaista
tuli tuima vetää likellensä.
Onko kerrankin jotain minulle,
pienelle pojalle poloiselle?
Vieritse veräjän, vieritse aitojen.
Pahaista polkua pitkin.
Vieritse petäjän, vieritse vihtojen.
Pahaista polkua pitkin.

Miksei tuikku tule luokse, lähene lämpöinen liekki?
Alituisesti aarteeni kauemmas karkuun katoaa.

Saavuttamaton, niin toivoton, kuin loputon.

Tämä paikka vain tuokion kävelymatkan päässä kotva
ei ole ennallaan.
En tunnista omia rakkaita mantujani.
En ole koskaan niitä ennen nähnyt tällaisena.
Tuo polku joka tänne minut äsken johdatti
on kaikonnut ryhdikään ryteikön tieltä.

Minua kurjaa kuolevaista
tuli tuima vetää likellensä.
Onko kerrankin jotain minulle,
pienelle pojalle poloiselle?
Turha on toiveeni, kehno kohtaloni.
Ei puhu puro, ei varvut valita.
Ei laula linnut, ei sirkat siritä.
Ei loista lyhty, sekin minut jätti
näille tuntemattomille tiluksille