Verimaa, Isänmaa Lyrics

Vailla pelkoa, ilman sääliä.
Surutta tappaa, totellen käskyä.

Kaiken tieltään tuhoaa, polttaa sillat takanaan.
Halveksuen kuolemaa, kulkee taistelusta toiseen.
Kyselemättä syytä, aina valmis toimintaan.
Lopettaa ainoastaan luotiin, joka vastaan lyö.

Yksi ajatus vain mielessään.
Seuraa johtajaasi, kulje läpi tulimeren ja luotisateen.
Pakko mennä on, vaikka jalat täristen.
Maataan puolustamaan mieheen viimeiseen.

Ylpeänä kantaa asettaan, kulunutta, ruosteista.
Asepukuaan veren tahrimaa,
reikä kypärässä kuolemasta muistuttaa.
Hetken miettii kohtaloaan,
tarttuu aseeseen ja savuun hiljaa katoaa.

Käskyä odottaa, peukalo varmistimella.
Aseen piippu suunnattuna kohti rintamaa.
Kun komento käy ylhäältä, sitä noudattaa.
Kohti kuolemaansa juoksee, taistoon ehkä viimeiseen.

Vailla pelkoa, ilman sääliä.
Surutta tappaa, totellen käskyä.

Yksi ajatus vain mielessään.
Seuraa johtajaasi, kulje läpi tulimeren ja luotisateen.
Pakko mennä on, vaikka jalat täristen.
Maataan puolustamaan mieheen viimeiseen.

Veren maku suussa, lämmin, rautainen.
Syntymästä asti opetettu viha rinnassa lyöden.

Kuulee kohti tulevan luodin ammutun.
Tietää sen olevan itselleen merkatun.
Kaatuu maahan hengetön.
Soturi, tuo nimettömäksi jäänyt.